Rakkauden rakenteet

Olemme tottuneet ajattelemaan, että romanttinen rakkaus on tunne. Kun se roihahtaa, kaikki muu jää sen varjoon. Rakkaus toimii suurena inspiraationlähteenä taiteelle, elokuville ja musiikille. Jos elämässämme ei ole romanttista rakkautta, tunnemme kaipuuta siihen.

Mikä tekee rakkaudesta niin tärkeää?

Haluan tarjota näkökulmaa tähän kysymykseen aivotutkimuksen tieteenalalta. Rakkauteen liittyy paljon tunteita, mutta ytimeltään se on syvällä aivojen vanhoissa osissa vaikuttava alkukantainen vietti, joka on osa aivojen palkitsemiskeskusta. Siksi se on meille niin voimakas vietti, joka huumaa järjen ja vie jalat alta.

Motivaatio ja halu asuvat palkintokeskuksessamme. Kun rakastumme, aivojen monissa eri osissa alkaa hormonipyörre. Romanttisella rakkaudella on antropologi Helen Fisherin mukaan kolme eri muotoa: himo, rakkaus ja kiintymys. 

Kun haluat oppia lisää rakkaudesta, sinun täytyy tuntea aihetta paremmin – etenkin kun kyseessä on aihe, johon helposti sekoittuu paljon tunteita. Uudet asiat, joita tulet oppimaan, eivät vapauta sinua näistä rakkauden rakenteista ja prosesseista, mutta ymmärrys auttaa sinua oppimaan kuinka voit elää niiden kanssa (enemmän!) harmoniassa. 

Himon, rakkauden ja kiintymyksen kemiaa

Nämä elementit voivat olla yhdessä ja samassa paketissa. Mutta tutkijoiden mukaan himolle on tunnusomaista, että se ei välttämättä rajoitu yhteen ainoaan kohteeseen. Himo valjastuu toimintaan aivojen vanhimmassa ja vahvimmassa osassa. Himon kohde voi vaihtua, mutta kun rakastuminen tapahtuu, niin ääni kellossa muuttuu.

Kun maailman ihanin ihminen astuu elämääsi, aivojesi häntätumake ja vta aktivoituvat. Palkintojärjestelmässäsi asuvat motivaatio, halu, fokus ja energia. Palkinto, jota lähdet tavoittelemaan kaikin keinoin on tietysti tämä mielitiettysi. Dopamiini toimii polttoaineena ja nostattaa sinut leijailemaan pilviin. Aina kun saat Häneltä viestin tai teillä on kuuma kohtaaminen, dopamiinitasosi nousee. Tämä vähentää muiden asioiden merkitystä elämässäsi. Työ, ystävät tai jopa omat lapset voivat tippua prioriteettilistan häntäpäähän. Monen muunkin hormonin muutokset heilauttelevat elämääsi. Ei siis ole mikään ihme, että rakastuneena olo tuntuu erilaiselta ja alat käyttäytyä epätyypillisellä tavalla. Tämä kysyy armollisuutta itseltäsi ja ympäristöltäsi. Saatat olla valmis hurjiinkin ratkaisuihin sillä järkesihän on sumentunut! Epäluulo ja pelot ovat hälvenneet koska serotoniinin eritys on vähentynyt. Moni taisteleekin järjen ja ”tunteiden” ristipaineessa. Kun ymmärrät fyysiset myllerrykset itsessäsi, on sinun ehkä helpompi mennä sopivasti virran mukana.

Rakastumisen aikaansaamat hormonimuutokset naisilla ja miehillä toimivat luontaisesti lähentävinä. Sama aaltopituus löytyy helposti muun muassa testosteronimuutosten avulla. Kuten ääripäät yleensä, myös hormonimyllerrys laantuu ajan kanssa. Toisilla siihen menee kuukausia, toisilla vuosia.

Tilanteen tasaantuessa aivojesi uudempi ja hienompi osa, ”järki” alkaa taas saada vaikutusvaltaa, ja saatat tuntea etääntyväsi rakkaastasi. Yhteyteenne saattaa tulla häiriöitä ja alat nähdä myös kumppanisi inhimilliset puutteet. Rakastumishormonien tukema vaihe on ohi, ja tilalle on toivon mukaan astumassa uusi yhteistä tulevaisuutta ja hyvään kommunikaatioon perustuva kiintymysvaihe. Jos olet koukussa rakastumiseen saatat ripustaa hanskat naulaan ja lähteä jahtaamaan uutta dopamiinia. Nyt elimistössäsi olisi kuitenkin tilaa uusille hormoneille, jotka tukevat kiintymystä ja sitoutumista: oksitosiinille ja vasopressiinille. Valitsetko antaa näille mahdollisuuden? Nämä hormonit auttavat sinua luottamaan itseesi, suhteeseesi ja kumppaniisi. Stressitasosi laskee ja tunnet olosi rauhallisemmaksi. Ääripään seksihalut saattavat jäädä tässä vaiheessa historiankirjoihin. 

Vaikka asiat ovat taas muutoksessa, sinulla on valta tuoda suhteeseesi dopamiiniryöpsäyksiä, yhteistä aikaa ja tekemistä. Toimiva parisuhde janoaa elämyksiä. Mistä saadaan jälleen yhteistä huumaa? Näitä asioita käydään läpi valmennuksessa.

Hylkääminen

Rakkaudessa on kuitenkin vielä yksi luku, joka ei ole vältettävissä. Harva päätyy elämään ensirakkautensa kanssa onnellisena elämänsä loppuun saakka.

Rakkauteen kuuluu olennaisena, jopa välttämättömänä osana  pettymys ja hylkääminen. Ero.

 Eroaminen on kaameaa. On kuitenkin lohdullista tietää, että tutkimusten mukaan lähes jokainen on kokenut hylkäämisen rakkaudessa. Hylkääminen tai torjunta aiheuttaa häiriön aivojesi palkitsemiskeskuksessa ja dopamiinista huolimatta palkinto (eli aika rakastetun kanssa) jää saamatta. Tämä herättää voimakkaiden tunteiden kirjon ja aktivoi riippuvuudenomaisen halun rakastettua kohtaan. Vihan ja ärtymyksen tunteet nousevat, kun et saa tyydytystä ja saatatkin alkaa metsästämään palkintoasi vimmatusti. Saatat muuttua somekyttääjäksi ja joutua poistamaan hylkääjäsi numeron, jottet tekisi yöllisiä piinauspuheluita. Saatat myös tuntea fyysistä kipua. Lopulta tämä prosessi johtaa dopamiinivirran katkeamiseen ja tuo mukaansa surun ja epätoivon tunteet. 

Aivokemialliset reaktiot tasoittuvat ajan mittaan. Selviämme hylkäämisestä mutta tapahtumat ovat voineet vaikuttaa voimakkaasti mieleemme. Joskus jäämme ”jumiin” rakkaudessa ja addiktoidumme. Tässä kohtaa myös itsemyötätunto sekä tietoinen irtipäästäminen astuvat tärkeään rooliin.

Ajattelutavan valinta tai hormonit eivät voi yksinään säätää rakkauselämäsi tulevaisuutta. Ymmärrys ja selkeä tahto voivat kuitenkin tukea sinua matkallasi kohti unelmiesi rakkauselämää. Jos et koskaan uskalla heittäytyä ja rakastua, et saa matkaasi prosessia tukevia hormoneja. Jos pelkäät sitoutumista, torppaat mahdollisuuden hyödyntää luonnon kemiaa, joka mahdollistaisi sinulle pitkän, onnellisen parisuhteen. Aivotutkijoiden mukaan voit myötävaikuttaa suhteesi kestävyyteen keskittymällä miettimällä kumppanisi tarpeita ja keskittyä kaikkeen, mikä hänessä on hyvää.